Niskasta kiinni vai kädestä kiinni?

Oletko kuullut sanontaa “pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni"?

Mutta mitä jos ajattelisikin toisin? Että ottaisinkin itseäni kädestä kiinni? Tai jos apteekissa ottaisimme toisiamme kädestä kiinni ainakin ajatuksen tasolla? Miten se vaikuttaisi siihen, miten kohtaamme itsemme ja toisemme arjessa?

• Voisiko se tuoda työpäiviin enemmän lempeyttä ja keskinäistä ymmärrystä?

• Lisäisikö se työn iloa?

• Jakaisimmeko silloin enemmän tietoa ja tukisimme toisiamme?

Tiedän, että tämä voi kuulostaa lässytykseltä sellaiselle, joka on tottunut suorittamiseen. (Minä olen ollut se ihminen, johon tämä ei olisi yhtään uponnut vielä muutama vuosi sitten.)

Mutta olen huomannut, että vastustus aloittaa tai jatkaa jotain kertoo aina jostain. Joskus se on kehon tapa viestittää, että nyt tarvittaisiin hetki hengähdystä – ja pienikin tauko voi ratkaista paljon. Se voi kertoa myös avuntarpeesta. 

Harjoittelen tätä itsekin jatkuvasti. Välillä onnistun, välillä en. Mutta jokainen lempeämpi ajatus, jokainen myötätuntoinen ele itseä kohtaan, on aina askel eteenpäin.

Toivon sinulle kaikkea hyvää tähän päivään.

Sydämellä Johanna